Arsenalin Mestarien liigan taival päättyi surullisesti Parc des Princesissä Pariisissa. Vaikka Arsenal siirtyi johtoon alussa, Martinelli ja Odegaard loivat jatkuvasti uhkia, mutta Paris Saint-Germain Kotipelipaita olleen Donnarumman sankarilliset torjunnat saivat joukkueen palaamaan tyhjin käsin. Kun Paris Saint-Germain varmisti voiton Fabianin ja Ashrafin maaleilla, Sakan maali ennen pelin loppua oli enemmänkin kuin avuton huokaus.
Tällä kaudella Arsenal Vieraspelipaita pelanneet pelaajat ovat osoittaneet kilpailukykyään sekä Valioliigassa että Mestarien liigassa, mutta heikkous avaintaisteluissa paljasti nuoren kokoonpanon rajoitukset: riittämättömän hyökkäystehokkuuden paineiden edessä puolustuksessa ja ainaisen johtajan puutteen, joka pystyisi kääntämään tilanteen vastoinkäymisissä. Vain yksi voitto viimeisillä viidellä Valioliigan kierroksella ja tuplahäviö Mestarien liigan välierien kahdessa kierroksessa paljastivat entisestään kokoonpanon syvyyden ja psykologisen laadun puutteen. Erityisesti hyökkäyspäässä tehokkuuden laskuun huippumaalivahteja vastaan ​​on kiireellisesti puututtava. Donnarumma torjui tässä ottelussa kuusi tärkeää maalia ja lähes yksin tuhosi Arsenalin toiveet vastahyökkäyksestä, mikä on julma esimerkki Arsenalin viimeistelykyvyn puutteesta.
Arsenalin kannalta "ei mitään" kahtena peräkkäisenä kautena on epäilemättä turhauttavaa, mutta joukkueen edistyminen on silti tunnustuksen arvoista. Paluun jälkeen Mestarien liigaan ja välieriin pääsyn jälkeen nuori Arsenal kerää kokemusta. Ehkä tämä nuori armeija tarvitsee lisää aikaa hillitä itseään. Keskushyökkääjän ja puolustuksen vahvistaminen kesällä voi olla avain mestaruuskuivuuden murtamiseen. Loppujen lopuksi dynastian perustaminen ei ole helppoa, ja tämä tappio voi olla nuorten tykkimiesten muodonmuutoksen väistämätön tuska.